Kirjailija kirjoittaa, kustantaja kustantaa

Toiminimi K.J. Gummerusta hoidettiin vuosisadan vaihteessa Kaarle Jaakon lesken Gustava Gummeruksen johdolla hiljaiseen tapaan välttäen muutoksia totutulta tieltä. Gummeruksen kaunokirjalliset uutuudet vuosisatamme alussa olivat K.A. Koveron Kyhäelmiä, Juho Reijosen Kulku-ukon kertomuksia kansan elämästä ja Felicia Buttz Clarkin alkujaan englanninkielinen Nyrnbergin rampa. Kaikki nämä olivat juuri sellaista kansankirjallisuutta, jota Gummerus oli aikaisemminkin julkaissut. Suurempaa kansansuosiota nauttivat Robert Kiljanderin huvinäytelmät, joista menestynein oli Postikonttorissa.

Gustava kuoli 1903 ja testamentin mukaan täydet oikeudet kuolinpesään tulivat Kaarle Jaakon veljenpojalle Jaakko Gummerukselle. Hän halusi vakiinnuttaa toiminimi K.J. Gummeruksen tulevaisuuden ja se muutettiin osakeyhtiöksi, jonka perustava kokous pidettiin 30.10.1906. K.J. Gummerus Osakeyhtiön säännöissä määriteltiin sen toimialaksi kustannustoiminnan harjoittamisen Kaarle Jaakko Gummeruksen perinteitä noudattaen päämääränä hyvän suomalaisen kirjallisuuden julkaiseminen. Gummeruksen kirjallinen linja olikin 1900-luvun alkupuolella turvallisen konservatiivinen, porvarillisia arvoja kunnioittava sekä vapaussotaa ja jääkäriliikettä ihannoiva.

Kaunokirjallisuuden lisäksi myös viihdekirjallisuus alkoi maassamme lisääntyä 1900-luvun alussa. Markkinoita valtasivat seikkailut, rakkauskertomukset ja huumori – romaanit, jotka tarjosivat lukijalle hetken viihdytyksen. Gummeruskin luopui vakavahenkisestä uskonnollisen kirjallisuuden kustantamisesta vuonna 1916 ja korvasi sen kasvavalla kauno- ja viihdekirjallisuudella sekä lyriikalla ja lasten- ja nuortenkirjallisuudella. Hyvät edellytykset tähän tarjosi samaan aikaan käynnistynyt kustannusalan noususuhdanne.

Kultaiset vuodet
Suomen itsenäisyyden ajan alussa Gummeruksen kustantama kirjavalikoima monipuolistui entisestään. Merkittävin muutos kustantamon kirjallisessa linjassa tapahtui 1920-luvulla, kun kaunokirjallisuuden määrä kasvoi lähes puoleen kaikista julkaistuista teoksista. Runokokoelmia julkaistiin useammin kuin aikaisemmin, ja tekijöinä olivat kirjalliseen eliittiin kuuluvat tai sinne myöhempinä vuosinaan kohoavat. Gummerus julkaisi mm. Larin Kyöstin Ilja Munkki (1917) sekä Eino Leinon Shemeikan murhe (1924). Muita merkittäviä 1920-luvun lupauksia olivat Einari Vuorela ja Uuno Kailas, Antero Kajanto tai Martti Merenmaa. Vuorelan Keväthartaus (1921) tuotti tekijälleen valtionpalkinnon. Näytelmäkirjallisuuden piiristä Gummerus julkaisi kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kuvitetun loistopainoksen Aleksis Kiven Nummisuutareista (1923).

Gummeruksen osake-enemmistö siirtyi 1930-luvun alussa kirjakauppiaiden haltuun, kun Suomen Kirjakauppiasyhdistys sekä yksityiset kirjakauppiaat halusivat oman kustannusliikkeen. Gummerus herätti 1930-luvulla kohua ja nosti kirjallista profiiliaan julkaisemalla koko joukon taiteellisesti merkittäviä, huomiota herättäneitä teoksia. Gummeruksen kulta-ajan kirjailijoihin lukeutuivat mm. Pentti Haanpää, Helvi Hämäläinen sekä Hella Wuolijoki, jonka tunnetuimmat ja rakastetuimmat näytelmät ilmestyivät Niskavuori-sarjana. Tulenkantajien keulakuvana tunnetun Olavi Paavolaisen Suursiivous eli kirjallisessa lastenkammarissa, ilmestyi 30-luvun alussa ja pamflettiteoksista ehkä tunnetuin, Pidot Tornissa, vuonna 1937.
Lukunäyte: Pekka Salojärvi, Kirjailija kirjoittaa, kustantaja kustantaa

Gummerus myös järjesti Suomen ensimmäisen nuortenkirjakilpailun marraskuussa 1938. Kilpailun voitti Matti Hälli, jonka teos psykologinen kuvaus nuorukaisen kehityksestä ilmestyi talvisodan jälkeen 1940 nimellä Jäät lähtevät.

Gummeruksesta perheyritys
Kirjakauppias Mauno Salojärvi tuli Gummeruksen kirjakaupan johtoon vuonna 1936 ja syksyllä 1939 hänet nimitettiin yhtiön toimitusjohtajaksi. Liikeideaksi muodostui pian uusi kirjakauppiaslähtöinen kustannuspolitiikka. Salojärvi hankki osake-enemmistön 1940-luvun alussa ja ryhtyi kustantajaksi vaimonsa Ruth Salojärven kanssa. Vakka oli hyvin kantensa valinnut, kun talousmies Salojärvi oli löytänyt paremmaksi puolisokseen kielitaitoisen ja kirjallisuutta harrastavan Ruthin, joka onnistui hankkimaan Gummerukselle monia menestysteoksia.

Kaunokirjallisuuden painopiste oli käännöskirjoissa. Menestysromaaneja hankittiin Ruotsista aina Yhdysvaltoihin asti. Julkaistujen kirjailijoiden joukosta löytyivätkin niin Maria Lang kuin Norman Mailer ja Tennessee Williams. Gummerus teki myös rohkeita kustannuspäätöksiä tuomalla suomalaisille lukijoille teoksia kuten Vladimir Nabokovin Lolita, D.H. Lawrencen Lady Chatterleyn rakastaja tai kiinalaisten Decameronen Chin Ping Mein. Nuorelle lukijakunnalle kohosi yksi ylitse muiden, kun Uppsalan kellariluukkujen sankari kissakumppaneineen aloitti valloitusretkensä Suomessa. Gösta Knutssonin luomat Pekka Töpöhännät säilyttävät paikkansa pienten lukijoiden sydämessä vielä tänäkin päivänä.
Lukunäyte: Pekka Salojärvi, Kirjailija kirjoittaa, kustantaja kustantaa

Suomalaisen jännityskirjallisuuden tyhjiön täytti Mauri Sariola esikoisteoksellaan Laukausten hinta vuonna 1956. Gummerus marssitti 1950-luvun lopulla esiin myös muita merkittäviä kirjailijoita, kuten Niilo Lauttamuksen ja Martti Joenpolven. Suomalaisen kirjallisuuden suurilmiöksi ja klassikoksi muodostuneen Kalle Päätalon esikoisteos Ihmisiä telineillä julkaistiin vuonna 1958.
Lukunäyte: Pekka Salojärvi, Kirjailija kirjoittaa, kustantaja kustantaa

Rohkeita kustannuspäätöksiä
Kravun kääntöpiiri nosti kirjailija Henry Millerin sekä teoksen suomeksi kustantaneen Gummeruksen päivälehtien uutisotsikoihin 1962. Mauno Salojärvi joutui oikeuden eteen vastaamaan kustannuspäätöksestään, koska lain mukaan epäsiveellisten, ”sukupuolikuria ja säädyllisyyttä loukkaavien” julkaisujen julkaiseminen, levittäminen, myynti ja maahan tuonti olivat kiellettyjä. Mauno Salojärvi tuomittiin viiteenkymmeneen 2 000 markan päiväsakkoon, mutta hän oivalsi pian kohun kaupalliset merkitykset. Gummerus julkaisi 1970-luvun alkuun mennessä suuren osan Millerin tuotannosta. Kirjailijan ja kustantajan maine Suomessa olivat kasvaneet.
Lukunäyte: Pekka Salojärvi, Kirjailija kirjoittaa, kustantaja kustantaa

Samalla vuosikymmenellä rakennettiin Gummeruksen kirjallista kuvaa myös Timo K. Mukan, Konstantin Pustovskin ja Ian Flemingin kaltaisilla nimillä.
Lukunäyte: Pekka Salojärvi, Kirjailija kirjoittaa, kustantaja kustantaa

Mauno Salojärven poika Pekka (s. 1940) kasvoi kustantajaksi kirjaimellisesti painokoneiden ääressä. Hänestä tuli Gummeruksen toimitusjohtaja vuonna 1970. Heti seuraavana vuonna julkaistiin Kalle Päätalon Iijoki-sarjan ensimmäinen osa, Huonemiehen poika. Romaani aloitti mahtavan 26-osaiseksi sarjan, jonka väitetään olevan laajin koko maailmassa. ”Sen yksityiskohtainen kerronta on tarjonnut mikrohistoriallisen näkökulman itsenäisen Suomen todellisuuteen, luonut yksilöiden sitkeän hiljaista sosiaalista menestystarinaa. Se on antanut äänen väliinputoajien sukupolvelle, joka ei tunne olevansa kunnon maalaisväkeä, mutta ei oikein kaupunkilaisiakaan”, kirjoittaa Pekka Salojärvi muistelmateoksessaan Kirjailija kirjoittaa, kustantaja kustantaa.
Lukunäyte: Pekka Salojärvi, Kirjailija kirjoittaa, kustantaja kustantaa

Sata vuotta kustannustoimintaa
Gummerus vietti näyttävästi satavuotisjuhliaan 1972. K. J. Gummeruksen Ylhäiset ja alhaiset
-romaanista julkaistiin näköispainos ja Gummerus julkisti oman kirjoituskilpailun, joissa oli kolme sarjaa: historialliset romaanit, raportoivat teokset sekä uudentyyppinen oppimateriaali. Lisäksi Suomen vanhinta kustantamoa juhlittiin useaan otteeseen henkilökunnan, kirjailijoiden ja yhteistyökumppaneiden kesken.
 
Pekka Salojärvi osti 1970-luvun alussa oikeudet Richard Bachin teokseen Lokki Joonatan sen ajan rahassa mitattuna huikealla ennakkosummalla. Investointi kannatti, sillä kirjasta muodostui suomalaisten lukijoiden kestosuosikki vielä tänäkin päivänä. 

K.J. Gummerus Osakeyhtiö uudisti organisaatiotaan vastaamaan ajan vaatimuksia. Muutokset tähtäsivät eri toimintojen eriyttämiseen, itsenäisyyden lisäämiseen päätöksenteossa ja vastuunjakoon. 1980-luvun puolessa välissä yhtiö sai nimekseen Gummerus Oy, ja se organisoitiin erillisiksi tytäryhtiöiksi. Toiminnan keskeisiksi yksiköiksi tulivat kustannusliike ja kirjapaino, kun taas kirjakauppatoiminnasta luovuttiin. Gummerus Kustannus Oy muutti Helsinkiin vuonna 1985 ja Pekka Salojärvestä tuli päätoiminen hallituksen puheenjohtaja vuonna 1991.

Gummerus selvisi 1990-luvun laman yli pitkälti uuden rohkean satsauksen, sanakirjojen avulla. Pekka Salojärven poika Eero Salojärvi kutsuttiin Gummerus-yhtiöiden hallitukseen ja perheyrittämistä jatkettiin näin kolmannessa sukupolvessa. Gummeruksen 125-vuotisjuhlissa (1997) kohotettiin maljaa paitsi Suomen vanhimmalle yhä toimivalle yleiskustantamolle myös modernin suomenkielisen kustannustoiminnan alulle.

Kirja koko elämä - Gummeruksen kustannustoiminnan historia