Runoja

Jukka Viikilä

En oikein millään raaskisi lukita polkupyörääni, syyttää sillä tavalla ihmisiä epärehellisyydestä

Jukka Viikilä tuo esikoiskokoelmallaan suomalaisen runon kentälle virkistävän erilaisen äänen. Viikilän teksteissä olennaisinta on ajatus, havainto, viisto näkökulma. Maailma näyttäytyy yllättävänä kuin Rorschachin mustetahra, josta Viikilä osoittaa lukijalle hämmästyttäviä, mutta riemastuttavan tunnistettavia hahmoja ja draamoja.

"Miten kananmunan saa keitettyä niin, että sen kuori irtoaa helposti.
Entä miten sekin meni jos halusi, etteivät kuoritut omenat tummu salaatissa.
Ja nyt kun on lastattu ja ovet suljettu olisi lähdettävä ajoon.
Jos avaimesta käännän oikealle, auto menee vasempaan.
Ison työssyn kohdalla avolava on hetken tyhjä.
Vittu, miten senkin kanssa oli kun iti saada steariini paidasta, juhliin kiireellä,
ja minkä niksin piti ehtiä muistiin kun näki hirven tiellä tai makkarassa oli lasinsiruja ja niitä nieli.
Avain puhkaisee taskun, kynsi sukan, myytä kurkistaa kolosta,
VHS-kasetti työntyy pesästä ulos, farkkuja parsiessa pitää sotkea ehjääkin kohtaa,
jos haluaa fiksun näköistä.
Sitäkään vinkkiä ei muista."


"Runoja vetelee paksuja siveltimenvetoja maisemaikkunaan ja pudottelee kerrostalo-osakkeen parvekkeelta sellaisia oivalluksia katuun, että pää kevenee paksun peruukin verran ja maailma vaikuttaa äkkiä sietämättömän hullunkuriselta paikalta. "
- Ville-Juhani Sutinen, Turun Sanomat

Jukka Viikilä kertoo kokoelmastaan Runoja.

EAN 978-951-20-7673-5
Lk. 82.2
76 sivua
Koko 127 x 188 mm
Kannen suunnittelu Jenni Noponen
Gummerus Kustannus, maaliskuu 2008
ISBN 978-951-20-7673-4
Sidottu