Sokeaa rakkautta ja punttisalia

23.8.2007

Essi Henrikssonin esikoisromaani Ilmestys on rakkaustarina, mutta myös tarina köyhyydestä, aistillisuudesta, tanssista ja riippuvuudesta. Lisäksi siitä löytyy vastaus länsimaisten ihmisten ahdistukseen.

“Aistillisuus voi olla älykkäämpää kuin korkein älykkyys ja se voi olla monella tavalla pyhää. Aistien vihjeistä johdetaan sekä tunteet että äly.” Näin pohtii Essi Henriksson esikoisensa teemoja. Ilmestys kertoo kahdesta toisiinsa rakastuvasta naisesta: lukutoukka Johannasta ja Sanjasta, jonka intohimo on itämainen tanssi. Kirjan teksti on hyvin ruumiillista, ja se on tarkoituskin. "Nykyajan länsimaisessa yhteiskunnassa ruumis on unohdettu ja aistit jääneet varjoon älyn korostamisen tieltä. Kosketus on kuitenkin aisteista ensimmäinen. Sen jälkeen kaikki muu on tulkintaa. Ihmiset ovat hukassa, koska ovat kadottaneet yhteyden ruumiiseensa."

Aistilliset naiset ja tankeat sanat
Miksi Ilmestyksen rakastavaiset ovat juuri kaksi naista? “Mielestäni naiset ovat aistillisempia kuin miehet”, Essi kertoo. “Lisäksi halusin näyttää, että naiset voivat toimia missä vain roolissa - feminiinisyys ja maskuliinisuus ovat vain sanoja.”  Ilmestyksen kieli onkin runollisen leijuvaa, vertauskuvallista ja tarkkaa. Välillä taas kuvataan arkisen konkreettisesti selluliittia reisissä ja kerääntyvien laskujen pinoja. Kustannustoimittajan töitä tehnyt suomen kielen opiskelija kertoo viilaavansa jokaisen lauseen kymmenen kertaa uusiksi, jos tarve vaatii.

Essi kertoo, ettei olisi jaksanut kirjoittaa latteaa proosaa. “En halunnut käyttää niitä itsestään selviä ilmauksia, jotka tulivat ensimmäisinä mieleen, joten kirjoittaminen oli nyt jatkuvaa etsimistä ja löytämistä. Etsin epäkonventionaalisia tapoja ilmaista asiat, jotteivät väärät kuormitukset siirtyisi tekstiin”. Teksti viliseekin erilaisia ilmauksia ja uudissanoja: esimerkiksi vuokraemännän sanat ovat tankeita ja auki halahtava ovi jää lerppumaan auki. Lukija ei vain näe kirjan tapahtumat, vaan myös haistaa, maistaa ja tuntee ne. “Keksin onomatopoeettisuuden kautta aistimusta parhaiten kuvaavan sanan, jos sopivaa ei ollut vielä olemassa.” Tässä Essi kertoo runoilijan taustasta olleen hyötyä. “Runoudesta löytyy rohkeampia, rehellisempiä keinoja kuvailuun.”

“Sellaista itsensä ketkuttelua”
Idea Ilmestykseen syntyi alun perin mielikuvasta. “Kaksi naista makaavat kuumassa huoneessa sängyllä. Tunnelma on painostava, haikea, jopa pahaa enteilevä.” Essi ei muista tarkkaan, miten, missä ja milloin mielikuva syntyi. “Luultavasti jossain liikennevälineessä. Siellä ajatuksilla on vapaata aikaa liikkua.” Mielikuvan jälkeen mukaan tulivat nopeasti älylliset sisällöt. “Halusin kirjoittaa aiheista, jotka todella kiinnostavat ja innostavat minua.

 Kirjassa kuvaillaan myös muun muassa opiskelijuutta, köyhyyttä ja prostituutiota. “Prostituutiokin osoittaa, kuinka hukassa ihmiset ovat ruumiinsa kanssa. Antavat satuttaa omaa ruumistaan toisen ihmisen ruumiilla.” Yhdeksi teemaksi Essi nimeää myös tiettyjen taiteiden pitämisen korkeana ja tiettyjen ei. “Halusin kirjoittaa itämaisesta tanssista. En itse harrasta lajia, mutta minulla on ystäviä, jotka opettavat sitä. Olen varastanut heidän kertomuksistaan kirjaan paljon!” Essin mukaan nykypäivänä ei pitäisi olla yllättävää, että ruumis on taiteen välineenä. “Silti tuntuu, että esimerkiksi itämaista tanssia pidetään sellaisena itsensä ketkutteluna.”

Tiskialtaalta taidelaboratorioon
Kun opiskelu- ja työkiireet hellittivät ja Essi pääsi keskittymään täyspäiväisesti Ilmestyksen kirjoittamiseen, oli ensimmäinen tärkeä asia työhuoneen hankkiminen. “Muillakin työtä tekevillä on työhuone, miksei minulle sitten. Vaikka periaatteessa voinkin kirjoittaa missä vain, niin kuinka vuodattaa sielunsa kaksion tiskien välissä?”

Huone löytyikin Artlabista, Matti Liukkosen yhteiseen hyvään perustamasta taiteilijayhteisöstä, joka toimii Vallilassa Orionin vanhassa lääketehtaassa. Myös Essin sisko, kuvataitelija Anni Henriksson työskentelee nykyään Artlabissa. “Tämä työ on muuten aika yksinäistä, Artlabin yhteisöstä on kuitenkin muodostunut tietynlainen taiteilijoiden tukiverkko”, Essi hymyilee. Artlabissa Essi vietti kirjoittamassa joskus vain pari tuntia päivässä, useimmiten kuitenkin kahdeksasta kymmeneen tuntia. “Kirjoitin aika paljon öisin. Ei siellä silloin ollut muita, paitsi bändikämppäläiset yläkerrassa. Ihan hyvä että olivat, koska muuten vanhan lääketehtaan pimeät käytävät olisivat voineet käydä pelottaviksi!”

Herätys illuusioista todellisuuteen
Mutta mistä Ilmestyksessä on pohjimmiltaan kyse? “Sokeasta rakkaudesta ja sokeasta uskosta”, kirjailija vastaa. “Henkilöt yrittävät turvautua johonkin yliaistilliseen, jolloin rakkaus ja usko näyttävät pimeän puolensa. Esimerkiksi Johannalle itämainen tanssi on jotakin yliaistillista, kun taas Sanjalle se on pelkkää työtä.” Kirjassa on paljon uskonnollista retoriikkaa. “Vain uskonnon ja rakkauden piiristä löytyy sanoja kuvaamaan korkeampia aistimuksia. Ja ne sanat ovat samalla sitovia, kun niitä pohtii.” Essin mukaan sokea usko ei tarjoa vapautusta. “Vasta sitten voi olla vapaa rakastamaan ja uskomaan kun menee itseensä, ymmärtää itseään ja omaa ruumistaan.”

Punttisalilla käydessään Essi on oppinut tuntemaan omaa kehoaan ja sen myötä vasta tajunnut, kuinka hukassa aiemmin oli ruumiinsa suhteen. “Salilla käymisessä on kyse paljon muustakin kuin kunnon kohottamisesta. Siinä oppii tuntemaan oman kehonsa - on pakko oppia rajat, ettei riko mitään.” Essin mukaan puhtaan aistillisuuden löytäessään voi löytää itsestään jotakin uutta, olennaista. “Toivon, että Ilmestys tarjoaisi toivoa heräämisestä. On luovuttava turhista illuusioista ja nähtävä todellisuus. Eikä sekään aina niin kauheaa ole.”

Katri Koskela

Lue Gustafvasta (pdf) Essi Henrikssonin henkilökuva