Paula Havaste kertoo Taika päivässä -kirjan taustoja

15.6.2015

Kyselimme Paula Havasteelta Taika päivässä -kirjan synnystä, taustatyöstä ja hänen omista suosikkitaioistaan.

Miten Taika päivässä -kirja syntyi?

Alunperin etsin sopivia muinaisia suomalaistaikoja historiallisia romaanejani varten. Taikoja tarvittiin joitakin kymmeniä, eikä etsiminen ollut vaikeaa, sillä hyviä lähteitä on paljon. Huomasin pian, että kiehtovia taikoja jäi käyttämättä satoja.
Kun halusin tuoda ne lukijoiden ulottuville, heräsi ajatus valikoiman tekemisestä. Koska pidän itse kaikenlaisista kalentereista, tein 365+1 taian valikoiman. Määrä on kätevä: siihen mahtuu kaikenlaista, ja vuodenkiertoa seuraamalla valikoimaan saa myös säähän ja sen ennustamiseen liittyviä taikoja.

Mistä olet löytänyt kaikki kirjan taiat?

Yleensä etsin kirjoihini tietoa kaikesta mikä liittyy muinaiseen arkeen; tapoja, materiaaleja, leikkejä, nimiä, käsitöitä, mitä tahansa. Taika päivässä -kirja oli romaanien taustatyömäärään verrattuna helppo tapaus, kun tarvitsin vain suomalaisia perinnetaikoja.
Taikoja tunnen ennestään paljon, olenhan käyttänyt niitä romaaneissa ja myös Loitsukirja-kokoelmassa. Nyt aloitin lähdetyöskentelyn verkkomateriaalista: Suomen kansan vanhat runot -korpuksessa on parikymmentä tuhatta muistiinpanoa, joista löytyi monta hauskaa taikaa ja niiden muunnoksia. Hyviä tietokirjoja ja taikakokoelmia on ilmestynyt kymmenkunta, samoin muutamia tieteellisiä tutkimuksia kansanperinteestämme. Nämä lähteet ovat Taika päivässä -kirjan lopussa, jotta muutkin pääsevät lukemaan alkuperäistaikoja niin tahtoessaan.
Hauskinta oli, kun taiat osoittautuivat hyvin elinvoimaisiksi. Taian puukonterästä veren seisauttajana löysin, kun istuin rovaniemeläisessä Pisto-pubissa ja osuin jututtamaan utsjokelaista poromiestä, joka oli oppinut taikoja samaani-naapuriltaan. Se oli huikeaa: mies vuoroon lauloi hittibiisejä karaokena, vuoroin kertoi kuiskaten ikiaikaisia taikoja.

Millaista taikojen etsiminen oli?

Teen kirjojani varten paljon taustatyötä, sillä koen kirjoittamisen hauskemmaksi, kun tiedän että faktat ovat kohdillaan. Otan selvää, millaista oli kuvaamani ajan arki, millaisia vaatteet tai vaikkapa värjäystavat. Kun työstää satojen vuosien taakse sijoittuvia tarinoita, parasta lähdeaineistoa löytyy arkistoista.
Läheskään kaikkea ei kuitenkaan voi käyttää. Tarinan pitää kulkea stoori edellä, joten hauskoja faktoja jää väistämättä paljon yli, odottamaan tulevaa.
Näin kävi Tuulen vihat ja Maan vihat -romaaniparia kirjoittaessani. Mehevien taikojen etsiminen oli niin hauskaa, että lajittelin, järjestin ja yhtenäistin niistä tietokirjan.

Kenelle kirja sopii?

Taika päivässä sopii monenikäisille ja monenlaisille lukijoille. Pahantahtoisia tai haitallisia taikoja en huolinut mukaan.
Hauskaa on, etteivät suomalaistaiat vaadi yleensä mitään erityisiä välineitä. Kivi, puukko ja lastu riittävät pitkälle.
Taikoihin voi uskoa tai olla uskomatta. Niitä voi lukea kiehtovina kurkistusikkunoina menneeseen arkeen, niistä voi etsiä merkkejä naisen ja miehen eroista, tai niitä voi innostua kokeilemaan. Joka päivä voi opetella uuden taian, sillä kirjassa on paitsi 365 taikaa, myös yksi ylimääräinen karkauspäivää varten.

Mikä on oma lempitaikasi?

Oma lempitaikani on yksinkertainen: naisten pitää varoa menemästä pohjoistuulella ulos tukka levällään. Jos pohjoistuuli pääsee sekoittamaan naisen hiukset, menevät ajatuksetkin sekaisin. Ilmankos olen välillä niin sekaisin!
Pidän tästä taiasta erityisesti siksi, että taian takana on tyrmistyttävä ihmiskuva. Noinko mitättöminä naisia todella pidettiin, että pelkän tuulen uskottiin saavan naiset sekaisin? Ja mitä kertoo muinaisesta yhteiskunnasta se, ettei pohjoistuulella ollut uskomusten mukaan mitään vaikutusta mieheen? Tai mitä kertoo se, ettei naisen siis ollut sopivaa kulkea hiukset levällään vaan siivosti peitettyinä? Onneksi en syntynyt tuohon aikaan.

Mitä taikoja juhannuksena tehdään?

Juhannustaikoja on kirjassa paljon. Tutuin on varmaankin kukkakimpun kerääminen, mutta kirjani kertoo mitä sille piti tehdä ja miten. Kukkiahan kerätään tietysti taikamäärä eli kolme kertaa kolme. Ne kerätään taikatavalla, vasenta kättä käyttäen, ja vaiti. Sanaakaan sanomatta kukat sitten pannaan tyynyn alle, niin takaperin petiinsä asettunut näkee yöllä unessa tulevan kumppaninsa.
Monet taiat ovat muuttuneet tavoiksi, joiden taustaa ei tule ajatelleeksi. Esimerkiksi ovensuuhun pystytettävät juhannuskoivut olivat taika, jolla tuotiin hedelmällisyyttä tupaan asti - lapsilykkyä siis.
Hauskin juhannustaika antaa ohjeet kauniiden lasten tekemiseen. Pitää lemmiskellä keskellä niittyä avoimen poutataivaan alla, hymy huulilla ja kauniita asioita ajatellen.

Paula Havaste

Kirjailija

Paula Havaste

FT Paula Havaste on syntynyt ja viettänyt lapsuutensa Rovaniemellä, mutta asuu nykyään Nurmijärvellä. Hän on kolmilapsisen perheen äiti. Havaste on ty...