Jo esikoisteoksellaan Laulaisin sinulle lempeitä lauluja (2009) huikeaan menestykseen nousseen Linda Olssonin neljäs romaani Kun mustarastas laulaa kertoo tarinan kolmesta yksinäisestä ihmisestä, jotka löytävät lohtua taiteesta ja toisistaan. Tummiakin sävyjä sisältävä romaani on varovaisen toiveikas. Se tarjoaa väkevän tarinan ohella Tukholman kaupunkinäkymiä, kevääseen heräävää luontoa, hyvää ruokaa ja viiniä.

Hiljaisuuteen eristäytynyt Elisabeth, antikvariaatistaan luopunut leskimies Otto ja nuori, herkkä sarjakuvapiirtäjä Elias asuvat samassa rapussa Etelä-Tukholmassa. He kaikki ovat ajautuneet elämässään merkityksettömyyden umpikujaan, mutta kevään edetessä valo tunkeutuu sisään tuoden jokaisen elämään uusia sävyjä.

”Minulla ei ole aavistustakaan, miltä hän näyttää. Tai onko hän nuori vai vanha. Tai miksi hän elää sillä tavoin kuin elää. Ei koskaan käy ulkona, ei koskaan sytytä valoja. Hän ei selvästikään halua mitään yhteyttä naapureihinsa, mutta syytä siihen en tiedä. Ehkä siitä syystä minä en saa häntä mielestäni. Niinpä aloin piirtää häntä.”

Elias yrittää viedä hänelle erehdyksessä toimitetun paketin Elisabethille ja ihmettelee, kun uusi naapuri ei avaa ovea. Kirjojen kautta he ja yläkerran Otto löytävät kuitenkin odottamattoman yhteyden, ensin toisiinsa ja lopulta myös itseensä. Heidän elämänkohtalonsa alkavat keriytyä auki ja solmiutua toisiinsa.

”Linda Olssonin teksti virtaa sivuilla kuin hiljainen, tyyni vesi. Romaanissaan Kun mustarastas laulaa hän kirjoittaa lempeästi siitä, kuinka synkinkin synkkyys ja tyhjyys voivat vastoin odotuksia olla hedelmällistä maaperää läheisyydelle ja ehkä jopa rakkaudelle.”
– Norran

Linda Olsson: Kun mustarastas laulaa
alkuteos I skymningen sjunger koltrasten
suomentanut Anuirmeli Sallamo-Lavi
320 sivua