Matti Röngän Eino kuvaa suomalaisia miehiä. Se kertoo nuoruudesta ja odottamattomista valinnan paikoista. Valinnoista, joihin ei ole valmis, ja seurauksista, jotka kulkevat reppuselässä läpi elämän. Samalla se on romaani vanhuudesta, muistin pitkistä jäljistä ja elämänmittaisesta sovituksesta.

”Miehet on samanlaisia kuin terästangot tai putket. Kovimmat eivät kestä. Ne napsahtavat poikki. Sitkeät ja ontot, ne ovat lujimpia. Sisus pitäisi valuttaa tyhjäksi. Miehestäkin.”

”Minä olen kävellyt 90 vuotta. Kyllä minä reissuistani vastaan”, toteaa Eino, sodankäynyt mies, eläkkeellä oleva yrittäjä ja Ukki. Suhde omaan poikaan on kimurantti, lapsenlapsen kanssa on helpompi puhua. Joonas on säikähtänyt Ukin ensimmäisiä muistisairausoireita. Terveyskeskuksessa Joonas näkee vanhat luodinrepimät Ukin vartalossa ja saa kuulla, että ne eivät ole sodasta peräisin. Sen enempää Ukki ei suostu kertomaan. Ukin kotoa löytyy vanhoja karttoja ja valokuvia, joissa tämä poseeraa outojen miesten kanssa. Nopeasti käy selväksi, että aivoverenkiertohäiriöt ovat pienimpiä Ukin mieltä vaivaavista kiusoista.

Lasiavain- ja Vuoden johtolanka -palkinnot saanut Rönkä tekee Eino-romaanillaan uuden kirjallisen aluevaltauksen. ”Kai tämä oli kirja, jota olin koko ajan miettinyt, ja se tuntuu sillä lailla ’esikoiselta’. Kyllä minä Kärppä-sarjankin kohdalla kokeilin ja yritin opetella joka kirjassa jotakin uutta. Silti, pelottavammin olin nyt heikolla jäällä, ja vielä tuntemattomalla järvellä. Mutta se on tärkeää. Varmana, turvallisen osaamisen kannattelemana, ei ehkä synny hyvää jälkeä”, hän toteaa.

Matti Rönkä, Eino
235 sivua