Lohikäärmetatuointi ja muita pintanaarmuja on ranskalaisen novellitaiturin Anna Gavaldan uusi tarinakokoelma. Se on täynnä surua ja suuria menetyksiä, mutta siinä on myös kirjailijalle ominaista pienen ihmisen ymmärrystä ja toivoa. Gavaldan maailmassa on aina ilahduttava, havahduttava, hivenen anarkistinen särmä.

Gavalda johdattaa novelliensa henkilöhahmot kohtaamisiin, joissa heidän suojauksensa säröilee. On ahdingossaan alkoholiin turvautuva leskiäiti, joka tutustuu toisen naisen roolissa rimpuilevaan pariisittareen. On kyyninen vakuutustarkastaja, joka joutuu selvittelemään kuusivuotiaiden konfliktia. On lähiötytön ja aristokraattipojan runollinen yhden yön kohtaaminen ja kahden keski-ikäisen miehen sukellus naamiot karistavaan ystävyyteen.

”Kuule”, minä sanoin ja nousin. ”Minä kerron sinulle oman totuuteni. Kerron sinulle oman totuuteni, joka ei ole sinun totuutesi eikä myöskään edusta todellisuutta. Minun totuuteni on se, että puhun ja paasaan sinulle vaikkei pitäisi. Minun ei pitäisi, koska todellisuudessa, joka on jotain aivan muuta, minulla ei ole mitään käsitystä mistään. En ole koskaan tiennyt paljonkaan, ja siitä lähtien kun rakastettuni jätti minut, olen ollut ihan hukassa, joten ota tai jätä. Ja varsinkin jätä. Niin, jätä, koska en kykene selittämään sinulle elämää.”

Anna Gavalda, Lohikäärmetatuointi ja muita pintanaarmuja
alkuteos Fendre l’armure
suomentanut Lotta Toivanen
250 sivua