Kirjailija ja kuvataiteilija Silja Kejosen kolmas runokokoelma Äiti ja sylikoira sanoittaa erkaantumisen ja luoksetulemisen vaikeutta. Se kuvaa elämäntilannetta, jossa murrosikään ehtivän tyttären jälkeen syliin hyppää pieni villakoira. Kejosen runot ovat kielellisesti riemastuttavia ja täynnä oivallusta.

Olen heitellyt sinulle
kolme päivää, kolme yötä
vinkuleluja, viikkorahoja, viinikumeja.
Seison kyyryssä, kottikärryihin nojaavan nukkekodin takana
odotan miltä se tuntuu.
Kun tuot ne minulle takaisin, voin heittää ne sinulle.
Niin tulet takaisin.

Leikki, jota ei siivota yöksi pois. 

Piha näyttää pelokkaalta, aina joku yksinäinen äiti maatuu taaksepäin.

”Olen pohtinut ’äitimistä’, joka on käännös sanasta mothering. Se ei ole sukupuoleen sidottua. Onko minulla lupa äitiä tätä villakoiraa? Ja mitä se oikeastaan on? Törmäsin termiin Koko Hubaran ja Astrid Swanin Post-äiti-podcastissa. Minusta se kuulosti paikalta, jossa saa pitää huolta toisesta, hoivata, ilman puhetta uhrautumisesta tai marttyyriviitasta. Se tuntui suorastaan radikaalilta”, Kejonen kertoo.

Silja Kejonen (s. 1978) on kirjailija ja kuvataiteilija. Hän on valmistunut dramaturgiksi Teatterikorkeakoulusta ja kuvataiteilijaksi Lahden Taideinstituutista. Kejosen kiitetty esikoisrunokokoelma Vihkilumen talo (2017) oli Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokkaana. Toinen kokoelma Lähetä minulle ympyrä (2020) oli ehdolla Tanssiva karhu- ja Botnia-palkinnon saajaksi.

Silja Kejonen: Äiti ja sylikoira
63 sivua