Pirjo Rissanen, rakastettu suomalaisten naisten kuvaaja keskittyy uutuusromaanissaan Terveisiä Armille käsittelemään isovanhempana olemisen hankalia puolia. Rissanen tallentaa vanhenevan naisen arkea ristiriitoineen ja kipuineen tarkasti ja elävästi. Lapsenlapsen syntyminen muuttaa isovanhemman suhdetta omaan lapseensa ja tämän puolisoon. Perhetaustojen erilaisuus korostuu. Terveisiä Armille kuvaa sukupolvien välillä aukeavaa kuilua ja sen yli otettavia haparoivia askelia.

Lastenkirjailija Armi on nuoresta asti taistellut annettuja rooleja vastaan. Hän ei ole halunnut olla vaimo, äiti, taikka isoäiti, vaan ainoastaan ihminen nimeltä Armi. Armilla on hyvä avioliitto, ymmärtävä mies ja kaksi poikaa, lapsenlapsiakin syntyy. Kun miniä kuolee äkillisesti ja Armi ottaa hoitaakseen lapsenlapset ja poikansa talouden, joutuu hän pohtimaan rooliaan entistä tarkemmin.

Armin tarina on paitsi henkilökuva suurten ikäluokkien naisesta myös erään ihmisen kasvukertomus. ”Omasta mielestään Armi on jämäkkä periaatteen ihminen, joka vihaa heikkoutta, epärehellisyyttä ja itsepetosta. Aluksi hän tuntui minusta ikävältä bessewisseriltä, jolla oli myös omia luonteenpiirteitäni, mutta kirjoittamisprosessin aikana opin ymmärtämään häntä ja aloin suhtautua häneen myötätuntoisesti ”, Pirjo Rissanen kuvaa.

”Isovanhempien on hyväksyttävä se tosiasia, että maailma on muuttunut kokonaan toiseksi siitä, kun he olivat itse nuoria vanhempia. Vaikeinta on oppia vetäytymään takavasemmalle silloin kun isovanhempaa ei tarvita. Kun rakastaa kovasti lapsenlapsiaan, haluaa olla läsnä”, Pirjo Rissanen toteaa.

Pirjo Rissanen, Terveisiä Armille
446 sivua