Pätkätöitä ja rentturomantikkaa

18.3.2014

Ari Wahlstenin Jobikirja on roisilla huumorilla ryyditetty veijariromaani, joka jatkaa samaa äijämäistä menoa kuin edeltäjänsä Kosteiden mestojen balladi (2012). Se on omintakeinen kasvukertomus Kallion kundi Aaron Waldenista ja hänen värikkäästä työhistoriastaan. Raskas työ vaatii raskaat huvit, joten viihdykettä tarjoavat viina ja ystävät sekä lukuisa määrä säihkyviä sääripareja.

”Viisi minuuttia sitä jobia, ja ihon jokainen neliösentti kutisi kuin olisi saanut satatuhatta satiaista. Sen jälkeen päivä olikin silkkaa painajaista, josta heräsi vasta kun pilli vihelsi työvuoron päättymisen merkiksi.”

Kun työvoimatoimisto pyytää Aaron Waldenilta ansioluetteloa, Aaron joutuu toteamaan, että sanaa "ansio" voi käyttää vain nipin napin, mutta ei auta muu kuin kirjoittaa selostus kaikista jobeista, joihin hän on joutunut. Tie kulkee antikvariaatin myyjästä lihatehtaan kautta hämyiseen satamaan rahtaajaksi. Siipiään hän pääsee kokeilemaan myös muuan muassa käytettyjen autojen myyjänä. Työelämän tyrskyissä kommelluksilta ei voida välttyä, mutta Aaron porskuttaa päivästä toiseen murehtimatta turhia.

Jobikirjassa nauretaan kaikille inhimillisen elämän riitasoinnuille ja ennen kaikkea Waldenille itselleen. Romaani pohjaa kirjailijan omiin kokemuksiin eri ammattien tekemisestä. "Jobikirjassa on runsaasti tapahtumia ja henkilöhahmoja, jotka pohjaavat todellisuuteen, mutta entä sitten? Kirjoittaminen on kehtaamislaji”, Wahlsten kiteyttää.

Ari Wahlsten: Jobikirja
315 sivua