Oriana Fallaci uskalsi aina

8.10.2014

Elämäkertateos Oriana Fallaci – Nainen ristitulessa on inhimillinen tarina toimittajasta ja kirjailijasta, rohkeasta italialaisesta naisesta, josta tuli yksi 1900-luvun merkittävimmistä journalisteista. La Donna -nimellä julkaistu elämäkerta nousi syksyllä 2013 Italian kirjamyyntitilastojen kärkeen. Elämäkerran on kirjoittanut kirjailija ja kustannusalan ammattilainen Cristina De Stefano. De Stefano vierailee Helsingin kirjamessuilla 23.–25.10.

Rohkeus on yksi harvoja hyviä ominaisuuksiani, sitä ei kukaan voi kieltää. Niin fyysinen kuin moraalinen rohkeus on minulle pakkomielle."

Oriana Fallaci syntyi köyhään firenzeläisperheeseen vuonna 1929. Hän toimi partisaanien juoksutyttönä toisen maailmansodan aikana. Reportterin urallaan hän eteni nopeasti seurapiiritoimittajasta sotakirjeenvaihtajaksi maailman kriisipesäkkeisiin. Fallaci haastatteli urallaan lukuisia maailman merkkihenkilöitä Richard Nixonista Ajatollah Khomeiniin. Haastatteluille oli yhteistä pikkutarkka edeltävä tutkimustyö, siekailemattomat kysymykset ja teatraalinen editointi. Toimittajan työn ohella Fallaci julkaisi elämänsä aikana toistakymmentä kirjaa.

Oriana suostui pukeutumaan haastattelua varten chadoriin, kuten häntä oli pyydetty. Mutta kun Khomeini ärsyyntyi hänen kysymyksiinsä naisten asemasta Iranissa ja huomautti ivallisesti – ’Jos islamilainen asu ei miellytä teitä, teidän ei ole pakko käyttää sitä. Chador on tarkoitettu nuorille ja siveellisille naisille’ – Oriana riuhtaisi chadorin yltään.”

Kosmopoliitti Fallaci asui paitsi Italiassa myös New Yorkissa lähes viisikymmentä vuotta. Hän työskenteli niin Hollywood-näyttelijöiden kuin ensimmäisten astronauttienkin kanssa. Syyskuun 11. päivän terrori-iskut vuonna 2001 olivat syöpään sairastuneelle Fallacille järkytys, joka sai hänet raivostumaan. Aiheesta kirjoittamiensa artikkelien, avoimien kirjeiden ja kirjojen vuoksi Fallacia syytettiin rasismista ja uskonnollisen suvaitsemattomuuden lietsomisesta. Kriittisyys islamia kohtaan oli kuitenkin alkanut jo 1960-luvulla hänen kirjoittaessaan naisten asemasta eri puolilla maailmaa. Fallaci puolusti näkemyksiään ja ennen kaikkea oikeuttaan ilmaista ne. Hän oli aina ollut vakuuttunut, että puheoikeuden kieltäminen joltakulta on fasisteille ominaista.

Cristina De Stefano valottaa Fallacin elämää hänen työnsä, ihmissuhteidensa ja teostensa kautta. Esiin piirtyy kuva paitsi rautaisesta ammattilaisesta, myös rakastuneesta, haavoittuvasta naisesta, äidistä, joka ei koskaan tullut äidiksi ja vanhasta sairaasta naisesta.

Hän ei kieltänyt monia vikojaan: ’Riitelen liikaa, olen aggressiivinen, en anna koskaan anteeksi. En pysty koskaan antamaan anteeksi, enkä unohtamaan. Se ei ole kaunista. Ja joskus minun tekee mieli kostaa, ja kostankin. Se on todella rumaa, vaikka teenkin sen avoimesti, niin kuin koirat jotka haukkuvat ennen kuin purevat.’ Luettelo jatkuu: ’Hymyilen vain silloin kun minua hymyilyttää, puhun vain silloin kun haluan, ja puhuessani sanon aina sen mitä ajattelen’. Oriana myönsi itse ensimmäisenä, ettei pitänyt itseään kovin miellyttävänä. Mutta hän sanoi kunnioittavansa itseään.: ’Kaikkine vikoineni olen kunniallinen ihminen. Se on tärkeintä. En koskaan ammu ensimmäisenä. Ojennan aina ensin käteni. Jos sitä sitten purraan, käyn kimppuun. Mutta eikö se ole inhimillistä? Minulla ei ole mitään salattavaa eikä mitään hävettävää. En ole koskaan myynyt itseäni moraalisesti sen paremmin kuin fyysisesti’.

Oriana Fallaci – Nainen ristitulessa
288 sivua

Cristina De Stefano

Kirjailija

Cristina De Stefano

Cristina De Stefano on Pariisissa asuva italialainen kirjailija, Italian Ellen vakituinen kolumnisti ja kustannusalan ammattilainen. Oriana Fallaci -e...