Tamperelaiskirjailija Anneli Kannon Lahtarit kertoo ilmajokelaisista pojista valkoisten sotaretkellä Vaasasta Viipuriin. Sisällissodan vuosipäivänä 27.1. ilmestyvä Lahtarit kääntää katseen suomalaisten syvään, mutta tuntemattomampaan haavaan, valkoisten osuuteen vuoden 1918 tapahtumissa. Moniääninen teos on tarkka ja todelta tuntuva kuvaus sisällissodan kaoottisuudesta ja raakuudesta.

Lahtarit vie lukijan veriselle matkalle sodan kauheuksien läpi. Mosaiikkimaisesti rakennetussa historiallisessa romaanissa ääneen pääsevät nuorten suojeluskuntalaisten lisäksi niin jääkäri, rintamalääkäri, muonittaja, arkuttaja, englantilainen kääntäjä kuin suomenhevonenkin. Kaikki eivät suinkaan ole sinut omien tekojen kanssa. Kanto yhdistää romaaniin myös dokumentaarista ainesta: päiväkäskyjä, sanomalehtikirjoituksia sekä otteita muistelmista ja kirjeistä.

Lahtarit ilmestyy 27. tammikuuta, jolloin sisällissodan alkamisesta on kulunut 99 vuotta. Kirja on sisarteos Kannon romaanille Veriruusut (Gummerus 2008), joka kertoi punaisista naiskaartilaisista.

Ajatus kirjaan syntyi museokeskus Vapriikin näyttelyssä. Anneli Kanto näki siellä valokuvan, jossa Ilmajoen suojeluskuntalaiset seisovat Tampereen valtauksen jälkeen Aleksanterin kirkon portailla. Takavasemmalla näkyy nuori mies nimeltä Jaakko Kanto, Anneli Kannon isoisä. Kuvasta syntyi romaani, jossa Kanto tutkii, mitä tapahtui tavallisille maalaispojille matkalla lännestä itään.

”Punainen puoli on historiansa perannut ja haavansa nuollut. Tiedämme jokseenkin jokaisen ammutun punikin nimen, mutta valkoisten puoli eli ampujat ovat jääneet tuntemattomiksi. Heistä ei nimiluetteloita pidetty, eivätkä he ole tekojansa muistelleet. Haluan tällä romaanilla kertoa heistä ja kuvata sitä, miten nopeasti sota tekee tavallisista ihmisistä raakoja”, kertoo Anneli Kanto.

Anneli Kanto:
Lahtarit
389 sivua