Lestadiolaisyhteisöön sijoittuvassa esikoisromaanissa kipu ja kauneus kohtaavat samassa lauseessa

14.8.2013

Pauliina Rauhalan poikkeuksellisen kaunis ja väkevä esikoisteos Taivaslaulu on nuoren lestadiolaisparin tarina. Se on rakkausromaani, jonka tarina ja kuvat poikkeavat valtavirrasta. Tekstistä huokuvan pakahduttavan surun kirkastavat kuvauksen arkiset yksityiskohdat ja Rauhalan runollinen kieli. Tämä kirja on tänä syksynä kaikkien huulilla.

Taivaslaulu kertoo Viljan ja Aleksin tarinan. Heti kun käsi löytää käden, nuoripari näkee mielessään viiden litran riisipuurokattilan ja pirtinpöydän alta vilkkuvat seitsemänkymmentä varvasta. Elämä osoittautuu kuitenkin yhteisön mallin mukaisia mielikuvia monimutkaisemmaksi.

”Olen kahlittu nainen. Olen vatsani vanki enkä pysty suunnittelemaan elämää yhdeksän kuukautta edemmäs. Ainoa kalenterini on kuukautiskierto. Minä vuodan verta, minä lakkaan vuotamasta, minä kannan lasta, minä lakkaan kantamasta ja vuodan taas, ja siinä on kaikki, mitä minun on lupa odottaa.”

Yhdeksän vuotta ja neljä lasta myöhemmin Vilja yrittää muistaa, mikä oli se hetki, kun hänen kehostaan hävisi rytmi. Seuroissa naiset katsovat ensin vatsaan ja vasta sitten silmiin. Sitten tulee päivä, jolloin Aleksi ja Vilja istuvat käsi kädessä äitiyspolilla, ja kaikki muuttuu lopullisesti.

”Uskon, rakkauden, naiseuden ja äitiyden teemat ovat kiinnostaneet minua aina. Tarkkailin jo lapsena seurapenkissä perheitä, miksi toiset näyttävät iloisilta ja toiset surullisilta. Minua on askarruttanut pitkään, kuinka voimakkaasti usko on naisen kehossa. Olen halunnut nostaa esiin sellaisen naisen äänen, joka uupuu. Tähän olen kokenut jopa eettistä velvollisuutta”, Rauhala kertoo romaaninsa taustoista.

Taivaslaulussa
konkreettiset yksityiskohdat avaavat lukijalle näkymän lestadiolaisyhteisön elämään. Suviseurat ovat hakkeentuoksua, keinuvia lautapenkkejä, pitsaa, punaista jaffaa ja Jumalan sanaa. Runollinen kieli kohottaa Taivaslaulun vielä toiselle tasolle, kuulaan kauniiksi kaunokirjalliseksi teokseksi.

”Pyrkimyksenäni on välittää monisävyinen kuva elämästä tiiviissä yhteisössä. Vaikka usko vaatii naiselta ja perheeltä paljon, se voi samalla tuoda turvan ja lohdun. Olen halunnut kirjoittaa kivun ja kauneuden ikään kuin samaan lauseeseen”, Rauhala summaa.

”Olen harvasta esikoisesta näin vaikuttunut, harva kirja on koskettanut samalla tavalla.(--) Tiedän hehkuttavani nyt ehkä liikaakin, mutta vielä kerran: hieno, hieno romaani!”
-    Katja Jalkanen, Lumiomena-blogi

”Taivaslaulu on tämän vuoden paras kirja, teos, jonka pariin tulen palaamaan vielä useasti.”
-    Annika K, Rakkaudesta kirjoihin -blogi

Pauliina Rauhala: Taivaslaulu
281 sivua

Pauliina Rauhala

Kirjailija

Pauliina Rauhala

Pauliina Rauhala (s. 1977) kirjoittaa yhteiskunnallisesti merkittävistä aiheista taidokkaasti ja pelotta. Hänen esikoisromaaninsa Taivaslaulu (2013) o...