Värikäs ja kipeä kertomus perheen häpeästä ja kunniasta

23.4.2013

Elif Shafakin kolmas suomennettu romaani, Kunnia, on monitasoinen kertomus rakkaudesta ja perheestä, häpeästä ja kunniasta, synnistä ja sovituksesta. Kirja käsittelee tarkkanäköisesti naisen ahdasta roolia perinteisessä muslimikulttuurissa ja sen varjelun järkyttävää ilmenemismuotoa, kunniaväkivaltaa. Kunnia nousi ilmestyessään Turkin myyntilistojen kärkeen, voitti puolelleen sekä kriitikot että lukijat ja avasi värikkään keskustelun vapaudesta ja miehisyyden mallista. Kirja oli ehdolla arvostettujen Women's Prize for Fiction- sekä Man Asian Literary Prize -palkintojen saajaksi.

”Äitini kuoli kahdesti. Lupasin itselleni, etten antaisi hänen tarinansa joutua unohduksiin.”

Nuori kurdinainen Esma kasvaa 70-luvun Lontoossa, missä punk-liike vyöryy vallatuista taloista valtavirran tietoisuuteen ja monikulttuurisuus on monen kaupunginosan toimiva normi. Maahanmuuttajat joutuvat silti kohtaamaan valtaväestön ennakkoluulot ja toisaalta yhteisön paineen yrittäessään sopeutua uuteen ympäristöön.

Kunnia kerii auki Esman suvun tarinan nyky-Britanniasta 1940-luvun Turkkiin, missä tytön arvo mitataan kuuliaisuuden perusteella. Esman äiti Pembe jättää vanhoillisen kotikylänsä ja seuraa miestään Lontooseen. Vanhat perinteet ja erehdykset matkustavat kuitenkin heidän mukanaan ja repivät perheen rajusti hajalle.

Kansainvälinen, sekä turkiksi että englanniksi kirjoittava Elif Shafak yhdistää romaaneissaan länsi- ja itämaisen tarinankerronnan perinteitä, joita hän on omaksunut modernin rationaaliselta äidiltään ja perinteisen taikauskoiselta isoäidiltään. Shafak kirjoittaa erityisesti naisista, nuorista, vähemmistöistä, maahanmuuttajista, alakulttuureista sekä globaaleista sieluista. Todellisena kosmopoliittina hän uskoo identiteettien moninaisuuteen, erilaisten paikallisten ja globaalien piirteiden omaksumiseen, mikä värikkäänä kokonaisuutena määrittää ihmistä paremmin kuin pelkkä kansallisidentiteetin ahdas karsina.

Shafakin teksteissä näkyy kirjailijan kiinnostus historiaan, filosofiaan, sufismiin, suulliseen perimätietoon ja kulttuuripolitiikkaan. Myös Shafakin uusin romaani Kunnia ammentaa näistä lähteistä.

”Niinpä maailmassa, jossa Vaaleanpunainen Kohtalo ja Kylliksi Kaunis olivat syntyneet, ’kunnia’ oli enemmän kuin vain sana. Se oli myös nimi. Lapsi voitiin nimetä Kunniaksi, kunhan se vain oli poika. Miehillä oli kunniaa. Vanhoilla miehillä, keski-ikäisillä miehillä ja jopa niin nuorilla koulupojilla, että he tuoksuivat yhä äitinsä maidolta. Naisilla ei ollut kunniaa. Sen sijaan heillä oli häpeä. Ja kuten kaikki tiesivät, Häpeä olisi aika kurja nimi kannettavaksi.”


Elif Shafak: Kunnia
alkuteos Honour
suomentanut Maria Erämaja
524 sivua

Elif Shafak

Kirjailija

Elif Shafak

Elif Shafak on palkittu brittiläis-turkkilainen kirjailija. Hän kirjoittaa sekä turkiksi että englanniksi ja on julkaissut 18 kirjaa, joista 11 on rom...