Veljensä Josephin säestämänä Jonah valloittaa yksi kerrallaan valkoisen Amerikan linnakkeet, Boylstonin musiikkikoulusta New Yorkin Metropolitan -oopperaan.

Mutta värisokeus kestää vain laulun ajan, eikä edes Stromin poikkeuksellinen perhe voi laulaa ikuisesti. Julma väkivallanteko hajottaa perheen ja ajaa sisarkatraan nuorimmaisen, Ruthin, radikaaliin toimintaan. Perheen fyysikko-isä David taas uppoutuu aikamatkailun kiemuroihin. Hän haluaa uskoa, että aika on kehä jossa jokaiseen hetkeen, lauluun ja rakkauteen voi palata aina uudestaan.

Vasta vuosikymmeniä myöhemmin, kun kaikki tuntuu jo kadotetulta, Stromin perheen jäsenet löytävät omalle tarinalleen katkeransuloisen jälkisoiton. Laulun aika ei ehkä sittenkään ole ohi.

Romaanista Laulut joita lauloimme sanottua 

”Laulut joita lauloimme on niin loistava, että arvostelun kirjoittamisen iloa säestää tieto siitä, että vaikka kirjoittaisin kuinka hyvin tahansa, en pysty tekemään oikeutta tälle kirjalle… Yksi 21.vuosisadan merkittävimpiä romaaneja.”
- Borås Tidning

”Aikalaiskritiikki, yhteiskunnallinen romaani, kertomus kauneuden kaipuusta joka päihittää jokapäiväisen rasismin. Richard Powers punoo [näistä aiheista] suurenmoisen romaanin.”
- Der Spiegel

”Richard Powers on kirjoittanut suuren amerikkalaisen romaanin.”
- Lire

”Toista Richard Powersin kaltaista amerikkalaiskirjailijaa ei ole. Harvoin löytää romaanin, joka vetoaa näin vahvasti sekä järkeen että tunteisiin”
- Guardian

”[Powers on] Yhdysvaltain suurin elossa oleva kirjailija”
- Boston Review  

”On vuosi 1961. Jonah Strom, Amerikan uusi ääni, on kaksikymmenvuotias. Sellaisena näen hänet yhä vielä neljänkymmenen vuoden päästäkin, kahdeksan vuotta vanhempana kuin mitä isoveljeni tulee koskaan olemaan. Sali on tyhjentynyt, mutta veljeni laulaa yhä. Hän laulaa kaksoisviivaan asti ja tempo seisahtuu olemattomaksi, kun se sukeltaa mustaan fermaattiin. Poika laulaa äidilleen, joka ei enää kuule häntä.

Hänen äänensä oli niin puhdas, että se olisi saanut valtionpäämiehetkin katumaan tekojaan. Se soi tietoisena siitä, mitä selän takana väijyi. Jos jokin ääni maailmassa olisi voinut lähettää varoittavan viestin menneisyyteen ja korjata vielä syntymättömän tulevaisuuden, niin veljeni ääni."