Sateeseen unohdettu saari

Sateeseen unohdettu saari

Sateeseen unohdettu saari

Satu Mannisen esikoisrunokokoelma on dialogi Virginia Woolfin kanssa, vuoropuhelu, jonka toinen osapuoli on vain kuvitelmaa. Virginia on peili, johon huikean kauniisti ja monisyisesti piirtyy kuva nuoresta naisesta toiveineen ja pelkoineen. Sateeseen unohdettu saari on vahva ja eheä kokoelma, loistava avaus lahjakkaalta runoilijalta.

Kokoelma oli Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoehdokkaana vuonna 2007.

"Halusit kiveen hakatut aallot, muistomerkin.
Huoneessasi kopiset ympäriinsä,
vauhko ravihevonen.
Miehesi kuulee miten pelkäät, kun kirjoitat.
Surulliset kätesi kirjoituskoneen näppäimistöllä.

Mrs. Dalloway sanoi itse ostavansa kukat.
Ajattelin, että ne olisivat valkoisia liljoja.
Yöllä tulet vuoteeseeni, suutelet minua.
Vesi lähenee, aallot, painaudut niitä vasten.
Sorsat polskivat nyt siinä kohdassa,
mistä sinut löydettiin,
pulikoivat kuin pienet lapset."

Satu Manninen

Kirjailija

Satu Manninen

Satu Manninen (s. 1978) on helsinkiläinen runoilija ja valokuvaaja, joka on valmistunut Kuvataideakatemian tila-aikataiteen osastolta. Hän voitti vuonna 2007 ensimmäisen Suuren runokilpailun ja debytoi Runot 2007 -antologiassa. Manniselle myönnettiin Kaarlen palkinto 2008. Manninen on julkaissut runoteokset Sateeseen unohdettu saari (2007), Sydänfilmi (2009), Pikseliaurinko (2012), Kaupunkicowboy (2014), Nollakatu nolla (2016) ja Camouflage (2018).

Uutiset

Kirjan tiedot

  • Sidosasu Sidottu
  • Sivumäärä 61
  • Koko 150 x 180 mm
  • Kirjastoluokka 82.2
  • ISBN 9789512075300
  • Gummerus kustannus, elokuu 2007

Kirjailijan tuotantoa



TUTUSTU MYÖS