Kun rakastat
muistat juuri sen
mikä tulee muistaa, kukan
jonka nimeä kukaan ei tiedä,
maan jossa kukaan ei ole vielä käynyt
Kun rakastat, on kevät
ja hyppäät pälvipaikalla
joka solu heleästi nauraen narua,
tiedät varmasti
että ne jotka rakastavat
eivät ikinä kompastu

Kolme on ihmisellä sanatonta kieltä: itku, nauru ja rukous. Juuri niillä kielillä Veren Sokerin runot puhuvat, hyräilevät ja laulavat. Jokainen meistä, kurjinkin, kurkottelee rakkautta ja onnea. Se on ihmiseen kirjoitettu ja tatuoitu: halu rakastaa ja tulla rakastetuksi. Veren Sokeri on elämänpituisen suuren halun laulu.