Vilautan punaista, syöksyt mylvien päälleni

Satu Mannisen kolmannessa runokirjassa kitschistä, muovista ja pikseleistä rakentuu kollaasianimaatio, joka vie lukijan romanttiselle matkalle wunderbaummetsiin ja polyesteripuutarhoihin. Se on myös päälleliimattu rakkaustarina, kokonaisia tuotantokausia romantiikkaa pikakelauksella.

Palmupaitasi rannalla juoksen kohti merta,
antaa tulla vaan aaltojen iskut,
kirkkaammat värit, kovempi tuuli hiuksissa. Vedän avaimella horisontin peltiin. Ajat kohti auringonlaskua,

painan pause, jäät jumiin tietyömaalle.
Paina kesähitti päälle,
sydämeni on muovielektroniikkaa