Kuolemalla pitäisi olla kasvot joita lyödä
On perhe, jonka isä kuolee ennen aikojaan. Tarina näyttää lasten kautta kolme tapaa selvitä. Sisaruksista vanhin Toma opiskelee yliopistolla kahdeksatta vuotta. Hän puhuu japanin kieltä ja tuntee kuuluvansa eliittiin. Älykköpoika löytää heimon lukkopainisalilta. Äidiltä hän ei uskalla kysyä, miten isä kuoli. Keskimmäinen Henriikka romahtaa. Hän ottaa lääkkeitä. Sitten lääkkeet ottavat hänet, ja hyvän perheen tyttö ajautuu vääriin piireihin. Nuorin Samu syyttää itseään isän kuolemasta. Hän pyrkii armeijan jälkeen rauhanturvajoukkoihin Afganistaniin, missä kuolemaa ei pääse pakoon.
Romaani on alusta asti jännitteinen, lihallinen ja ankara. Se tavoittaa täsmällisesti nuoruuden suuruudenhulluuden, horjuvuuden ja uhman. Terävä kerronta huipentuu taidokkaassa dialogissa, jossa ihmiset peittävät enemmän kuin paljastavat.
Joonas Konstig on kirjailija, jolla on vahva näkemys ihmisestä. Hänen teoksessaan Karamazovin veljekset kohtaa Fight Clubin. Kaikki on sanottu sai Kalle Päätalo -palkinnon 2012.
"Kaikki on sanottu ylittää komeasti ne runsaat lupaukset, joita hänen kuvaavalla nimellä Ahneet ja viattomat julkaistut esikoisnovellinsa antoivat . Yhtä luontevia repliikkejä ei taida muusta romaanikirjallisuudesta löytyä."
- Jarmo Papinniemi, Parnasso
