Kertoja, aloitteleva kirjailija, ymmärtää vasta isoisänsä kuoltua läheisten kanssa vietetyn ajan tärkeyden. Leskeksi jäänyt isoäiti ei enää oikein pärjää omillaan, ja perheen ratkaisu tilanteeseen on vanhainkoti. Kertoja päättää nyt tehdä isoäitinsä kanssa sen mitä ei isoisänsä kanssa ehtinyt: vierailla usein, tuoda lohtua yksinäisyyteen, saada hänet nauramaan.
Kun vanhainkotiin vastahankaisesti asettunut isoäiti kuulee, että hänen asuntonsa on myyty, hän karkaa. Kertoja lähtee etsimään häntä, löytääkin, ja viettää hänen kanssaan viimeiset onnen hetket. Tämä matka heittää hänen polulleen myös Louisen, johon hän rakastuu ja joka jättää hänet. Erilaisten muistojen suloisuus, haikeus ja riemukkuus tarjoavat hänelle mahdollisuuden kirjoittaa kirjansa loppuun – ja ehkä uuden luvun myös omaan elämäänsä.
David Foenkinosin uusin romaani käsittelee herkkävireisesti ja ilkikurisen humoristisesti iättömiä aiheita: läheisistä välittämistä, vanhenemista ja elämän rajallisuutta, rakastamista, luomista, muistoja ja muistamista.

”David Foenkinos luo vakavista teemoista kauniin yhteenpunoutuneiden jokapäiväisyyksien ja läpitunkevien muistelmien partituurin, katkeransuloisen tarinan täynnä herkkyyttä.”