Satu Mannisen neljäs runokokoelma Kaupunkicowboy marssittaa pahvikulisseihin Hollywoodin ja lännenleffojen kuvaston. Elämä on rodeota ja baarin pöydässä mölisee karjalauma. Liikenne on jazzia, lumisade popcornia ja lopussa ripustetaan auringonlasku oksalle kuivumaan.
Ilottelevan kuvaston, räikeiden värien ja takaa-ajokohtausten takana on aistittavissa klovnin melankolia, haikeus siitä että elämä on vain kulisseja eikä todellisuus koskaan saavuta unelmatehtaan luomia odotuksia.

Minä Calamity Jane, kaunis kuin katkaistu haulikko, ammun kylän hevoset reikiä täyteen.
Romahtanut saluuna ja polvilleen pudonnut hevonen, nielen spagettiwesterniä, lasikyynel vierii ruudulliselle pöytäliinalle. Pöydässä mölisevä karjalauma,