Ihmepoika
Pohjanmaa, 1988. Kylän pojat harrastavat pesäpalloa tai haisevat lannnalle. Koulussa tytöt polttavat tupakkaa hiuslakan huuruisessa vessassa. Mahtava nuoruus vie heitä kaikkia mukanaan. Kaikkia muita, paitsi poikaa, joka pukeutuu kimaltavaan hattuun ja tolppakorkokenkiin.
Tämä 14-vuotias, 145-senttinen, isopäinen poika hammasraudoissa tuijottaa huoneessaan Madonnan julistetta ja unelmoi kansainvälisestä megatähteydestä. Ikkunan takana avautuva Pikkumetsä on hänelle taianomainen paikka, jossa lymyilevät lumileopardit, kannibaaliheimo ja taivaaseen muuttava mustalaisleiri.
Poika odottaa kiihkeästi täyttävänsä kahdeksantoista, sillä silloin hän lentää lumouksen perässä New Yorkiin. Sitä ennen hänen on elettävä kipeät nuoruusvuotensa kylässä, jossa edes nokkahuilua soittava helluntailaistyttö ei halua olla hänen ystävänsä.
Arki kuitenkin rysähtää päin seinää, kun isä sairastuu äkillisesti. Tragedia saa koko perheen sekaisin. Kipeät kokemukset sysäävät lopulta pojan kohti henkilökohtaista vallankumousta, josta koko kylä tulisi vielä kohisemaan.
Elias Koskimiehen omakohtainen romaani Ihmepoika on koskettava, naurattava ja ennen kaikkea paljas. Se saa hehkunsa rikkaista yksityiskohdista, kerronnan maagisuudesta sekä naurun ja melankolian vaihtelusta.