Kaksi vahvaa sotaromaania Rukajärven taisteluista.

Kesä 1942 Rukajärvellä. Vänrikki Lauri Horppu palaa sissiryhmänsä kanssa uuvuttavalta vanginhakureissulta. Miesten vielä toipuessa raskaasta matkastaan venäläiset iskevät rajusti suomalaisten kimppuun. Tielle silvottu lotta saa miesten veret kiehumaan. Sota on sotaa, mutta tarpeetonta julmuutta ja brutaalia teurastusta ei voi hyväksyä. Rukajärven komentaja, kenraalimajuri ja Mannerheim-ristin ritari Erkki Raappana käskee nyt takaa-ajoon divisioonansa parhaat sissit. Alkaa armottoman sitkeä takaa-ajo.

Elokuun pilvinen yö 1943. Kuukausia laiskoina siltavartijoina eläneet konekiväärikomppanian miehet ovat kieltäytyneet halkomottien tekemisestä, ja rangaistukseksi heidät on lähetetty Rukajärven pohjoispuolen korpeen vartiotehtäviin. 15 miestä joutuu yhteen monista Tsirkka–Kemijoen varrelle rakennetuista kenttävartioista. Miesten vihaama pieni metsäsaareke on nimeltään Joki. Eräänä elokuisena yönä vartiomies kuulee vaimean risahduksen. Neuvostoliittolaiset joukot vyöryvät satojen miesten voimin kohti kenttävartion puolustamaa metsäsaareketta.