Vanhoillislestadiolaiselle uskonto on kokonaisvaltaista, sieluun ja ruumiiseen tunkevaa. Yhteisössä elävät kokevat sen turvallisena, mutta pois haluavat brutaalina ja vahingollisena.

Tässä kirjassa vanhoillislestadiolaisuudesta erkaantuneet kertovat kokemuksistaan omin sanoin. Toimittaja Maija-Leena Rova kertoo myös oman tarinansa kodista, jossa uskonasioita käsiteltiin riidellen, suljettujen ovien takana.

Rova katsoo, että evankelis-luterilaisen kirkon asemaa on olennaista arvioida suhteessa vanhoillislestadiolaisuuteen, koska se on kirkon sisäinen herätysliike. Olisiko kirkon oltava aktiivisempi herätysliikkeen toimien seuraamisessa ja siitä erkaantuneiden tukemisessa?