”Sota on aina pirullista.”

On vuosi 1942, ja asemasota alkaa tuntua loputtomalta. Luutnantti Mauri Kelo komennetaan Kannakselle, Valkjärven esikunnan sotapoliisijoukkueeseen. Edessä on vaarallinen ja epäkiitollinen työ etulinjassa, sillä edes vihollinen ei saanut osakseen sellaista kaunaa, mitä suomalainen rivimies tunsi sodan mielivaltaisia auktoriteetteja kohtaan. Sotaan turhautuneet miehet eivät suostukaan helpolla ”sotakoirien” käskettäväksi. Järjestyksen säilyttäminen sotatoimialueella vaatii äärimmäisiä keinoja ja rautaista selkärankaa.
Mestarillinen sodan kuvaaja Nillo Lauttamus antaa romaanissaan sotapoliisien ammattikunnalle syvästi inhimilliset kasvot.