Historiallisista romaaneistaan tunnetun Paula Havasteen Pronssitähti vie lukijan aikamatkalle vuoteen 1949. Elämä Eestin neuvostotasavallassa sodan jälkeen ei päästänyt saarenmaalaisia helpolla. Pronssitähti kuvaa naapurimaamme asukkaiden kokemuksia kolhoosien ja sovhoosien ohjaamassa arjessa. Kirjassa Havaste antaa äänen määrätietoisille ja sinnikkäille naisille, joita menneisyyden salaisuudet ja paremman tulevaisuuden tavoittelu ajavat eteenpäin.

Saarenmaalainen talonpoika Villem Talvik kirjoittaa luontorunoja ja voittaa merkittävän runokilpailun, jota juhlitaan riehakkaissa tunnelmissa Tallinnan kulttuurikeskuksessa asti. Vaimo Vilja jää kotiin pyörittämään haastavaa arkea vauvan ja muistisairaan anopin kanssa. Viljan määrätietoinen tulevaisuudensuunnitelma koostuu mehiläisistä, pässikaritsasta ja jooksiirikarjusta. Kun vain Villem toisi mukanaan Tallinnasta rotukarjun.

Ehkä joku rupla jäisi yli hamekankaaseen tai huulipunaan, ehkä kampaajalla voisi käydä ottamassa kerrankin sähkökiharat, hän päästi itsensä haaveilemaan ja nosti kukkahuivin nautiskellen harteilleen, mutta korjasi sitten toiveensa. Pikemmin kuin sähkökiharoita hän kaipasi kumisaappaita, niitä sentään tarvittiin joka päivä.

Vuosi 1949 oli Saarenmaalla aika, jolloin neuvostosotilaat marssivat surutta entisen yli ja ihmisiä kuljetettiin väkivallan voimin Siperiaan. Kansalaisten piti varoa sanojaan ja tekojaan välttääkseen pitkän matkan pohjoiseen.

”Ihmiset löysivät jostain voimaa jatkaa eteenpäin, perustaa perheitä, viljellä maata, elää jopa onnen ja ilon hetkiä kaikesta huolimatta. Tällaiset selviytymistarinat ovat aina kiinnostaneet minua kirjailijana, ja selviytyjiä ovat myös Villem ja ennen kaikkea Vilja, joka niin rakastaa mehiläisiään. Toivon, että uutteran Viljan ja kunniakirjarunoilija Villemin tarina avaa vastauksia siihen, mistä onni voisi nykyäänkin löytyä”, Paula Havaste kertoo.