Satu Manninen päästää runoissaan ääneen köyhät, yksinäiset ja päihdeongelmaiset

23.3.2016

Helsinkiläisen Satu Mannisen viides runokokoelma Nollakatu nolla antaa äänen äänettömille ja tuo näkymättömät näkyviin. Kokoelma kuljettaa lukijan Sörnäisistä Monte Carloon, Louisianan rämeiltä Puolan maaseudulle ja Rovaniemelle. Runot näyttävät episodielokuvan tapaan välähdyksiä monenlaisista ihmiskohtaloista.

Mannisen runoissa juodaan huono sää kurkusta alas, hyllytetään maitoa Alepassa ja tuijotetaan pörssikurssien aallokkoa viskilasi kädessä. Jossain herätään katsomaan piirrettyjä sokerimurosateessa, toisaalla taas aamu paljastaa keittiön lattialle pullojen kranaatinsirpaleisiin haavoittuneet kodittomat.

Halusin riisua ihmisen sankarin viitasta ja näyttää mitä sen takana on, herkkyyttä ja ylpeyttä, arjessa rämpimistä, voimattomuuden hetkiä mutta myös periksiantamattomuutta”, Satu Manninen kertoo. Kuvataideakatemian tila-aikataiteen osastolta valmistunut runoilija ja valokuvaaja on myös työskennellyt kolme vuotta työkkärin virkailijana ja tehnyt vapaaehtoistyötä Vailla vakinaista asuntoa ry:ssä.

Nukkaantunut tupakanpolttama roskalavalöytö,
himmeä valaistus. Olen albiino taskussani avaruuden
partikkeli, kuuntelen huminaa vaahtomuovipatjalla,
paine kasvaa pipossa. Geometrisia kuvioita,
keltaisia kuplia, juodaan limonadia metrotunneleissa
keskellä kukkivaa pellavaa neulanpistot käsivarsissa
ryöppyävien ihmismassojen galakseissa.

Satu Manninen, Nollakatu nolla
61 sivua

Satu Manninen

Kirjailija

Satu Manninen

Satu Manninen (s. 1978) on helsinkiläinen runoilija ja valokuvaaja, joka on valmistunut Kuvataideakatemian tila-aikataiteen osastolta. Hän voitti vuon...