Lasimorsian
Hehkuvia, loistokkaita esikoisrunoja kahlitsemattomasta naiseudesta
Tuija Välipakka on vahvan omaääninen esikoiskirjailija. Hänen lumoavissa runoissaan naisen lihallinen olemus pukeutuu hehkuvaan ja loistokkaaseen asuun. Sisimpänä naisessa sykkii halu elämään, kahlitsematon energia, luonnonmukainen yhteys väkevään maaperään. Ruumiillisuuden täysi tajuaminen tarkoittaa naiselle riuhtaisua vapauteen.
Tuija Välipakka kirjoittaa taidokkaita runoja, luo huikaisevia näkyjä. Hänen kielensä ryöppyää syvästä lähteestä, jossa asustavat mielen tiedostamattomat kuvat ja olevaisen mysteerit.
Mitä sinä naisesta tiedät? Riisut karhein kourin, heität käsinkirjotut silkit lattialle. Naisessa asuu Morfeus, unen jumala. Hänessä soljuu uoma, sen myrkyn sinä juot. Miksi et viikkaa hänen hiuksiaan, laskosta untuvapielukselle kuningattaresi kruunua. Katso, hänen vatsansa kasvaa ketunliekoa ja alvejuurta. Nimettömään puhkeaa sormustinkukka. Liljoina odottavat korvannipukat ja syli keinuu lehtokielon laulua, huulilla nuppu, sudenmarja. Tähän ketoon sinä painut. Suu täynnä turvetta ja huutoa, kyllä sitä ääntä nyt riittää, kun otsasi lävistää oleanterin oksa, hänen paljaat varpaansa. Näin lähtee nainen, jota rakastit, mutta unohdit kertoa. Hänen kaunis vartensa venyy kuin pilari taivaan kuusijakoiseen ruotiin, puhkaisee aurinkosi.
